I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.
I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.
I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.
Martti Palo, OMT
Ortopedinen Manuaalinen terapia (OMT) on fysioterapian erikoisala, joka keskittyy henkilön fyysisen toimintakyvyn arviointiin, hermo-, lihas- ja nivelrakenteiden tutkimiseen ja hoitoon sekä toimintahäiriöiden ehkäisyyn ja kivunhoitoon.
Ensi toukokuussa tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun tapasimme!
Tapahtuma oli historiallinen monessakin mielessä, mutta ennen kaikkea kyseessä oli ensimmäinen SOMTY ry:n suomalaisin opettajavoimin toteuttama OMT:n perehdytyskurssi C1.
Kurssin aikana syntyi ihmissuhde, joka johti monialaiseen yhteistyöhön niin henkilö-, yritys- kuin yhteisötasolla.
Sportcare on vuosikymmenten ajan ollut luotettava kumppani, joka on omalla luovalla ja persoonallisella tavallaan luonut kiistattoman aseman oman toimialansa keihäänkärkenä Suomessa.
Laadukkaat tuotteet, korkea toimitusvarmuus ja aikansa trendejä seuraava kehitys tuotevalikoimissa ovat taanneet Sportcarelle vankan aseman tämän päivän haasteiden keskellä.
Keskusliikkeiden ja monikansallisten suuryhtiöiden puris-tuksessa voi pienempi yritys menestyä - siitä Sportcare on loistava esimerkki!
Onnittelen nelikymmenvuotiasta Sportcarea ja ikinuorta Hessua
Martti Palo
Jussi Hietikko
Otin yhteyttä Heikki Hämäläiseen 1978 etsiessäni urheilufysioterapiasta kiinnostuneita kollegoita. Tapaamisemme aikoihin Heikki oli vielä aktiiviurheilija, minä entinen.
Olin valmistunut lääkintävoimistelija/ fysioterapeutiksi vuonna 1973. Koska olin sisällä juoksu- ja hiihtomaailmassa, pääsin hierojaksi maajoukkuetason urheilijoille, ja sitten myös opettamaan urheiluhierontaa. Näissä hommissa huomasin, että Suomessa ei tunnettu lainkaan fysioterapian mahdollisuuksia urheilijan valmennuksen tukena. Aloin etsiä muiden fysioterapeuttien julkaisuja aiheesta, niiden mukana löytyi Heikin tekemä Urheiluvammat Käsikirja vuodelta 1977.
Aika pian meitä oli kasassa viisi kollegaa, jotka päätimme perustaa Suomen Urheilufysioterapeutit- yhdistyksen vuonna 1979 ja se alkoi järjestää Urheilufysioterapian peruskursseja samana vuonna. Jaoimme keskenämme osa-alueet luennoitaviksi. Heikille tuli luontevasti urheiluvammojen ensiapu ja teippaus, sekä ”Amerikan käyneenä” kansainväliset kontaktit. Tämän harrastuksen ohella neljällä meistä viidestä oli oma hoitolaitos, joten meillä oli vankka pohja yhteisille aktiviteeteille moniksi vuosiksi.
1980-luvun puolivälissä Heikin toiminnassa näkyi uudenlaista aktiivisuutta liiketoimintaan. Pian hänellä oli toiminnassa urheiluteippejä yms. välittävä yritys , Sportcare Ky. Oli varsin luontevaa, että niin minulle kuin monille muillekin kollegoille muodostui asiakassuhde Sportcaren kanssa ja minulla se jatkuu edelleen. Vuosien varrella Heikki on ollut luotettava yhteistyökumppani laadukkaiden tuotteiden toimittajana järjestäessäni useiden kisojen lääkintähuoltoa.
Heikin liikemiesajattelu näkyi vuosien saatossa myös siinä, että hän myi yrityksiä ja perusti taas uusia.
Kaverisuhteet eivät ole pelkkää pakertamista yhteisen hyvän ympärillä, vaan siihen tulee muitakin yhteisiä elementtejä. Eräs tällainen oli Heikin Belmont-purjevene, mikä mahdollisti monille kavereille mahdollisuuden tutustua purjehdukseen Suomenlahdella. Vuosien saatossa on pidetty mm. silloisen Fysi:n kehittämisseminaareja Saariselällä ja kokoonnuttu joitakin kertoja alkusyksystä rapujuhliin ja ruskavaelluksille. Suft:n hallitusvuosien jälkeen yhdistysaktiivisuuttamme tarvittiin 90-luvulla , kun olimme tukemassa Fysiä Heikin toimiessa puheenjohtajana. Yhteistyötämme tarvittiin vielä 2000-luvun alkupuolella kun lähdimme puhaltamaan tuulta Suftin toimintaan kollegamme Antti Vuorisen kanssa. Tällä hetkellä SUFT on tärkeä asiantuntija-organisaatio Olympiakomitean toiminnassa. Uskon vahvasti, että ”liikemiesfysioterapeutti” ja ”elämäntapafysioterapeutti” ovat yhdessä saaneet aikaan enemmän, lisänneet toistensa ymmärrystä ja ovat ainakin ajoittain viihtyneet toistensa seurassa. Tässä meitä on tukenut laaja yhteinen kaveripiiri.
​
Jussi Hietikko 2022
Kari Sinkkonen, päävalmentaja, emeritus
Sinkkonen toimi eri nimikkeillä liiton
kestävyyslajien lajipäällikkönä vuodet 1968-1982. Menestystarina hakee vertaistaan.
Väätäinen,Viren,Vasala,Vainio ja Maaninka
toivat Sinkkosen kaudella uskomattomasti mitaleita.
​
Sportcare ja Heikki
- siinä oiva pari!
Kun tutustuin Heikkiin oli hän nuori lupaava juoksijan alku. Hänen isänsä Kyöstin olin tuntenut jo useita vuosia muissa yhteyksissä.
Nuoren Heikin kanssa alkoi valmennus-suhde, joka johti 400 metrin Suomen mestaruuteen asti vuonna 1979.
​
Urheilu-uran jälkeen Heikki antautui fysio-terapialle, opiskellen myös USA:ssa alaa.
​
Suomen Urheiluliitto järjesti ensimmäisen teippauskurssin Marvin Robertsonin johdolla 1970-luvun alussa. Olin yksi teippauskurssin osallistujista ja siitä innostuneena kiinnostuin teippaukesta ja pienvammojen hoidoista. Mm. Heikki oli yksi "potilaistani".
Ehkäpä näin sain vaikuttaa hänen
innostumiseen asiasta ja alasta.
Tänään tunnemme hyvin Sportcaren sekä Heikin perustamat fysikaaliset hoitolaitokset.
​
Heikki on myös hoitanut Kariline- juoksutalliani, johon hän myös itse kuului. Heikki myös organisoi kuntoutuksen sekä koulutti ja hankki tarvittavat tarvikkeet.
Hän auttoi myös luomaan Kariline:lle lääkäri-verkoston, josta me olemme myös saaneet valtavasti apua.
​
Yhdessä olemme tehneet Urheiluvammat käsikirjan, joka oli ensimmäisiä alalta.
​
Kun olen valmennustyössä tarvinnut alalta apua, on sitä aina saanut Heikiltä.
​
Edelläkävijä on aina ensimmäinen!
​
Kari Sinkkonen
Emeritus-valmentaja
​
Sakari Orava, professori
Moni ei tule ajatelleeksi, että vaikka julkisuudessa Orava onkin profiloitunut huippujen ortopediksi, kuluu iso osa työajasta potilaiden kanssa, jotka eivät ole ammattiurheilijoita.
​
Yhteistyötä vuosikymmenten takaa.
​
Tutustuin Heikkiin, kun hän oli 400 metrin Suomen mestari sekä maaotteluedustaja ja itse olin SUL:n lääkärikolmiossa mm. maaotteluissa läsnä. Hienon urheilu-uran jälkeen fysioterapia, kuntoutus ja etenkin urheiluvammojen hoito vei miehen.
Omat yritykset ja Sportcare-tuotteiden tuloksellinen myynti Suomessa kasvoi yritteliään yrittäjän käsissä. Heikki tuli Oulun Diakonissalaitoksen urheilu-poliklinikalle näissä asioissa 70-luvun lopulla. Yhteistyömme on jatkunut siitä asti, vaikka muutin useasti paikka-kuntaa: Kokkola, taas Oulu, Helsinki ja Turku.
​
Kesäolympialaisissa vuosina 1988-2000, Heikki ja Sportcare varustivat joukkueen ja minut ylilääkärinä tuotteilla joita tarvittiin luonnollisesti kisoissa. Tapio Korjuksen reiteen kiedottiin Cramerin leveä kaksoispitkä tukiside, mikä edes-auttoi lähentäjälihasrepeämän krampin poistumista ja kultamitaliheiton heittä-mistä.
​
Olemme yhdessä Heikin kanssa pitäneet lukuisia tilaisuuksia urheilu-vammoihin liittyen, kirjoittaneet mm. Suomen Palloliitolle lääkintäoppaan. Yhteistyömme on ollut mutkatonta ja hienoa. Uskon molempien osapuolten hyötyneen siitä.
​
Sakari Orava